Etosha

Eräänä viikonloppuna teimme kolmen päivän reissun Etoshan kansallispuistoon safarin merkeissä. Matkaan lähdimme viiden aikaan aamulla 10 norjalaisen sairaanhoitajaopiskelijan ja Waltersien kanssa pikkubussilla ja henkilöautolla. Pysähdyimme menomatkalla pienessä leipomossa aamupalalla Outjo-kylässä. Matka Etoshaan kesti pysähdyksineen noin 6 tuntia.

Perillä Etoshassa olimme ennen puoltapäivää. Ajelimme ympäriinsä ja toivoimme näkevämme mahdollisimman paljon eri eläimiä. Ensimmäisenä päivänä eläinten näkeminen oli hieman haastavaa, sillä edellisinä päivinä oli satanut vettä ja vesi oli juomapaikkojen sijaan tiellä. Kahtena seuraavana päivänä näimme kuitenkin mahtavan määrän eri eläimiä. Jos lapsena Leijonakuningas -elokuvaa katsoessaan on haaveillut näkevänsä ja kokevansa Afrikan luonnon villieläimineen, niin Etosha teki näistä haaveista totta. Koko viikonlopun aikana näimme elefantteja, kirahveja, seeproja, sarvikuonoja, täplähyeenoja, pahkasikoja, keihäsantilooppeja, hyppyantilooppeja, kuduja, strutseja, flamingoja, mangusteja ja yhden leijonan.

Etoshassa majoituimme Halali-nimisellä leirintäalueella teltoissa. Leirintäalueiden yhteydessä on pieni kauppa, uima-allas sekä ravintola. Waltersit tekivät meille ruuat leirintäalueen nuotiopaikoilla. Kansallispuiston alueella on useita muitakin leirintäalueita, joissa jokaisessa on eläinten juomapaikka. Kävimme molempina iltoina ihailemassa lähinnä maisemia juomapaikoilla, sillä meidän tuurillamme ainoat paikalle osuneet eläimet olivat antilooppeja. Aiemmat opiskelijat taas kertoivat nähneensä parhaimmillaan lauman elefantteja auringonlaskun aikaan juomapaikalla. Yhtenä iltana ruokaillessamme leirintäalueellamme vieraili haisunäätä, joka oli tullut ruokavarkaisiin.

Paluumatkalla epäonni seurasi meitä jälleen. Pikkubussistamme puhkesi rengas. Pysähdyimme vaihtamaan vararengasta tien laitaan ja tämän jälkeen jatkoimme matkaa krokotiilifarmille. Sisäänpääsymaksu farmille oli 90 NAD, joka tekee noin 7 euroa. Farmilla on paljon eri ikäisiä krokotiileja sekä muutamia maakilpikonnia. Farmilla on mahdollista päästä koskettamaan krokotiilin poikasia ja ottamaan kuva niiden kanssa, mutta me emme tätä tehneet, sillä emme menisi koskemaan krokotiileja luonnossakaan. Kierroksen pitäjä kertoi, että pienet krokotiilit stressaantuvat liiallisesta ihmisten koskettelusta ja lopettavat kasvamisen. Farmilla pääsi myös halutessaan maistamaan krokotiilin lihaa ja ostamaan erilaisia krokotiilista tehtyjä tuotteita, kuten laukkuja ja vöitä. Emilia maistoi krokotiilin lihaa, mutta hänen mielestään maku ei ollut mitenkään erityinen, vaan se maistui lähinnä vaalealta kalalta. Mielestämme kyseinen paikka ei tarjonnut mitään erityisen mieleenpainuvaa.

Krokotiilifarmilta lähdettyämme pääsimme noin 60 km päähän lähimmän kaupungin ohi, kunnes pikkubussin rengas puhkesi uudestaan. Pysähdyimme jälleen tien reunaan. Tällä kertaa vararengas olikin jumissa, joten emme voineet käyttää sitä. Vaihdoimme renkaan pikkubussistamme peräkärryymme. Tämän jälkeen jouduimme palaamaan peräkärryn ja rikkinäisen renkaan kanssa edelliseen kaupunkiin. Onneksi saimme kyseisestä kaupungista vararenkaan. Vararenkaan turvin pääsimme vihdoinkin takaisin Windhoekiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla iltapäivällä perillä Windhoekissa, mutta loppujen lopuksi olimmekin takaisin majapaikassamme hieman ennen puolta yötä.

Viikonlopulle tuli hintaa noin 5000 NAD, joka tekee noin 350 euroa. Waltersien kautta matkan tekeminen oli edullisempaa kuin monien muiden safareja järjestävien firmojen kautta.

- Emma, Emilia & Janika