Tanssilattialla

Harjoittelumme Katuturan sairaalassa on alkanut. Ensimmäinen päivä oli "tutustumispäivä", jolloin kiertelimme pikaisesti osastot läpi sisterin johdolla (naispuolisia sairaanhoitajia kutsutaan täällä nimellä sister). Ensivaikutelmat sairaalasta olivat juuri sellaiset, kuin olimme osanneet odottaa lukemamme ja kuulemamme perusteella. Sisätilat olivat likaisia, tavaroita lojui joka puolella ja eritteet tuoksahtivat vahvasti. Huomasimme myös heti, että kielellisiä ongelmia on varmasti luvassa, sillä jo työvuoroja suunniteltaessa jouduimme useasti korjaamaan väärinymmärryksiä. 

Koska harjoittelu vieraassa kulttuurissa olisi muuten liian helppoa, meidät päätettiin erottaa heti ensimmäisessä työvuorossa toisistamme. Emma aloitti vuoronsa "dressing roomissa", jossa pääasiassa hoidetaan haavoja ja annetaan erilaisia injektioita. Suurimmaksi ongelmaksi Emmalle osoittautui se, että hän ei ymmärtänyt paikallisten epäselvästä ja hiljaisesta puheesta juuri mitään. Emma tyytyi siis vain katselemaan ja kysymään jokaisen lauseen jälkeen "mitä, voitko toistaa?".

Janika aloitti vuoronsa "emergencyssä", eli hätäensiavussa. Tätä pistettä kutsutaan tanssilattiaksi, sillä potilaita ja toimintaa riittää muidenkin pisteiden edestä. Janikan onneksi pisteellä oli myös toinen suomalainen sairaanhoitajaopiskelija, jota ilman Janika olisi ottanut ensimmäisen lennon takaisin kotisuomeen. Tästä voikin siis päätellä Janikan ensimmäisen päivän tuntemukset. 

Emilian ensimmäinen harjoittelupäivä kului ''surgeryssä'', johon tulee leikkausta odottavat potilaat. Emilian päivä meni paikallista toimintaa sivusta seuraten ja ihmetellen. Onneksi paikallinen opiskelija ja lääkäri kertoivat hieman, mitä milloinkin tapahtuu ja mistä tarvikkeita löytyy. Emilialla oli kuitenkin ongelmia ymmärtää paikallisten käyttämiä sanoja ja lyhenteitä, joten ensimmäisen päivän jäljiltä päälimmäiseksi tunteeksi jäi hämmennys.

Yhdeksi isoksi ongelmaksi osoittautui käsinkirjoitetut terveyspassit, joista pitäisi osata tulkita potilaan koko terveyshistoria. Kun selaili kiireessä terveyspassia (iso nivaska epäselviä papereita) ja yritti hieman paremmin ymmärtää potilaan kokonaistilannetta, tuli aikamoinen ikävä sähköistä terveysjärjestelmää. Lisäksi päänvaivaa tuottivat paikalliset opiskelijat, huono aseptiikka, käytetyt neulat paikoissa, joissa ei uskoisi niiden olevan sekä tarvikkeiden, kommunikaation ja järjestelmällisyyden puute. Kommunikaatiovaikeuksia on ollut erityisesti vain afrikaansia tai muuta paikallista kieltä puhuvien potilaiden kanssa. 

Törmäsimme myös erääseen suomalaiseen opiskelijaan, joka oli altistunut pistotapaturmalle. Hän oli avustanut paikallista hoitajaa kanyloinnissa ja hoitaja oli vahingossa pistänyt häntä käytetyllä neulalla. Opiskelija oli verikokeiden ja lääkärissä käynnin jälkeen saanut HIV-estolääkkeen, sillä kyseistä neulaa oli käytetty potilaaseen, jolla todettiin myöhemmin HIV-tartunta. Tämä tapaus kertoo hyvin neulojen käsittelystä ja säilytyksestä. Tapaus järkytti meitä ja olemme olleet hyvin varovaisia neulojen kanssa tämän kuultuamme.

Ensimmäinen kokonainen harjoitteluviikko on nyt takana. Tähän mennessä olemme jo nähneet paljon tilanteita, joihin ei Suomessa kovin helposti törmää. Kirkkaasti mieleemme on jäänyt muutama mielenkiintoinen tapaus. 

Nuori mieshenkilö oli tullut auton töytäisemäksi ja häneltä oli murtunut ranne sekä jalka. Potilas odotti istuen vuoroaan noin puolentoista tunnin ajan. Lääkäri määräsi Janikaa valmistelemaan injektiona annettavan kipulääkkeen. Hoitaja pisti injektion potilaan pakaraan. Noin minuutin kuluttua lääkkeen annosta, hoitaja käski potilaan nousta ylös ja lähteä omatoimisesti kävelemään röntgeniin ilman mitään apuvälineitä. 

Emilian ollessa yövuorossa päivystykseen saapui sekava mieshenkilö. Mies ei meinannut pysyä lainkaan aloillaan eikä totellut hoitajien käskyjä olla rauhassa. Sen sijaan, että olisi annettu rauhoittavaa lääkettä, hoitaja haki sideharsoa, jolla sitoi potilaan jalat sängyn päätyyn. Tämän jälkeen hoitaja sitoi potilaan kädet pään yläpuolelle kiinni sänkyyn, potilaan ilmaistessa hyvinkin selkeästi asennon olevan epämukava. Näin suomalaisen näkökulmasta käsien ja varsinkin olkapäiden asento näytti varsin kivuliaalta.

Emma törmäsi nuorehkoon mieshenkilöön, joka vääntelehti vuoteessa tuskaisen oloisesti ja hänen tajunnan tasonsa oli hieman alentunut. Hoitaja määräsi potilaalta otettavan EKG:n. Laitetta lähdettiin hakemaan toiselta puolelta sairaalaa. EKG-käyrän ottamisessakin meni hetken aikaa, sillä paikalliset opiskelijat eivät olleet varmoja, miten laitetta käytetään. EKG:stä ei monen ihmisen pitkän aikaa kestäneen ihmettelyn jälkeenkään löytynyt mitään poikkeavaa. Potilas vietiin hätäensiapupisteelle ja vasta tässä vaiheessa potilaalta mitattiin happisaturaatio, josta selviää veren happipitoisuus. Happisaturaatio oli 71, eli selkeästi alentunut ja potilaalle annettiin lisähappea. Vasta lisähapen saamisen jälkeen, potilaan levoton vääntelehtiminen loppui. 

Näin jälkiviisaana voi sanoa, että ei ehkä olisi kannattanut aloittaa harjoittelua suoraan päivystyksestä. Alkuhämmennyksen jälkeen olemme kuitenkin alkaneet sopeutua päivä päivältä paremmin tähän hyvin erilaiseen sairaalaympäristöön. Olemme hyväksyneet sen tosiasian, että emme voi muokata paikallisten tapaa tehdä hoitotyötä, mutta voimme itse noudattaa parhaamme mukaan koulussa oppimiamme asioita.

Sairaalan ulkopuolinen elämä on aiheuttanut myös hieman päänvaivaa. Viisumiasiat eivät ole vieläkään ratkenneet. Lisäksi meinasimme joutua keskellä kirkasta päivää vaatekaupassa asioidessamme varkauden uhreiksi. Kolme epäilyttävästi käyttäytyvää miestä lähestyi Janikaa yrittäen piirittää häntä ja saada hänen huomionsa muualle, yhden yrittäessä kopeloida laukkua. Janika tajusi nopeasti, että mistä on kyse ja kutsui Emmaa napakasti. Kaupan vartija oli huomannut myös kolmikon aikeet ja tuli varoittamaan meitä. Kolmikko poistui kaupasta, mutta jäivät kadulle kaupan ulkopuolelle kulkemaan edestakaisin isommalla porukalla. Joukko poistui paikalta jonkin ajan kuluttua ja pääsimme ilman ongelmia turvallisesti taksiin, joka vei meidät kotiin.

Olemme myös tutustuneet hollantilaisiin, amerikkalaisiin ja norjalaisiin opiskelijoihin. Olemme käyneet heidän kanssaan muun muassa Joe's Beerhousessa juhlistamassa yhden hollantilaisen syntymäpäiviä. Viikonloppuna kävimme ruoka- ja juomafestivaaleilla Country clubilla. Iltamme jatkui hyvässä seurassa kasinon kautta yökerhoon.

- Emma, Emilia ja Janika