Terveisiä Namibiasta!
Kuten blogin nimestä huomaa, paikallinen kieli afrikaans on jo hallussa.
Kolmen kuukauden mittainen reissumme Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin on alkanut. Jaamme blogissa kokemuksiamme työharjoittelustamme Katuturan sairaalassa sekä arjestamme täällä. Matka Suomesta tänne kesti lähes 19 tuntia, mukaanlukien välilasku Dohassa. Valitsimme lentoyhtiöksi Qatar Airwaysin, joka oli positiivinen yllätys. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan, henkilökunta oli ystävällistä ja nälkää ei tarvinnut nähdä. Saavuimme perille lauantaina 4.1. aamupäivällä.
Ensimmäiset vastoinkäymiset Namibiassa kohtasimme jo Hosea-Kutakon lentokentällä. Lähdimme matkaan väliaikaisten opiskeluviisumien kanssa, sillä pysyvät viisumimme eivät ehtineet tulla ennen lähtöä. Yritimme helpottaa asiointiamme viisumeiden tarkastuspisteellä menemällä kaikki kolme yhdessä saman virkailijan luokse. Virkailija epäili meitä alaikäisiksi ja kerrottua ikämme, käski kahden meistä palata takaisin jonoon, jolloin jäimme monttu auki ihmettelemään mitä seuraavaksi tapahtuu. Lopulta olimme kaikki eri virkailijan luona yrittämässä epätoivoisesti selittää viisumiemme tilannetta. Lopputuloksena yksi meistä sai koko harjoittelun ajalle viisumileiman ja kaksi meistä vain kymmenen päivää aikaa hankkia pysyvän viisumin.
Päästyämme ulos lentokentältä, paikalliset taksikuskit olivat tarjoamassa taksikyytejä hyvin tungettelevasti, ainakin näin suomalaisen näkökulmasta. Onneksi kuitenkin löysimme nopeasti meitä vastassa olevan Waltersin isäntäperheen ja automatka kohti majapaikkaamme alkoi. Olimme matkasta hyvin uupuneita, mutta onneksi isäntäperhe oli ymmärtäväinen.
Ensimmäiset päivät täällä ovat menneet lähinnä lepäillessä ja ihmetellessä uuden kulttuurin tapoja. Lisäksi aloimme selvittämään viisumiasioita ja onneksemme asia lähti etenemään jo tänään eli toivo viisumin saannin suhteen elää vielä vahvana.
Huomasimme nopeasti englannin kielen taitomme olevan aika ruosteessa, sillä paikalliset lapsetkin puhuvat parempaa englantia kuin me, mutta onneksi he ovat nauraen lohduttaneet, että meillä on vielä kolme kuukautta aikaa treenata. Tarpeellisten asioiden hoitaminen englanniksi on kuitenkin luonnistunut hyvin.
Paikalliset ihmiset eivät ole kovinkaan asiakaspalveluhenkisiä ja he eivät juuri hymyile takaisin. Isäntäperheemme ja heidän tuttavansa ovat kuitenkin antaneet afrikkalaisista erittäin ystävällisen ja auttavaisen kuvan. Waltersit ovat pyyteettömästi auttaneet viisumiongelmien ja käytännön asioiden hoidossa sekä pitäneet huolta turvallisuudestamme.
- Janika, Emilia & Emma
Toivottavasti loppumatka sujuu alkua paremmin, ja asiat sujuvat. Teillä on edessänne ikimuistoinen ja ainutlaatuinen kokemus, joten ottakaa siitä kaikki ilo irti.
VastaaPoistaHyvää ja turvallista matkaa teille kaikille!
P.s Olette mielessä ja sydämessä täällä kotona <3
Unohtui sanoa, että kuvat ovat tosi kiva lisä blogissa. Varmaan muitakin matkaanne täällä kotona seuraavia kiinnostavat kuvat. Joten lisää kuvia, kiitos! 😊
VastaaPoistaLisää kuvia tulossa seuraavassa postauksessa ��
Poista- Janika