Slummien miljonäärit?

Reilu viikko takana oleskelua Windhoekissa. Emme ole vielä päässeet aloittamaan harjoitteluamme Katuturan sairaalassa, sillä olemme odottaneet tarvittavia papereita ministeriöstä. Tänään pääsimme kuitenkin vihdoin käymään yliopistolla tapaamassa Louisaa, joka koordinoi harjoitteluamme täällä päässä. Harjoittelumme starttaa keskiviikkona tutustumiskierroksella sairaalassa ja sen jälkeen pääsemme sopimaan osastoista, joilla suoritamme harjoittelun. Keskiviikkona saamme toivottavasti myös viisumiasiat päätökseen. 

Odotellessamme asioiden etenemistä olemme ehtineet käydä kokeilemassa suosittua Joe's Beer House -ravintolaa muiden suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Kyseinen ravintola on kuuluisa siitä, että se tarjoaa erilaisten villieläinten lihoja aina seeprasta ja hyppyantiloopista krokotiiliin. Jos näin erikoiset annokset eivät maistu, listalta löytyy myös tavallisempia vaihtoehtoja, kuten härkää ja kanaa. Eräässä toisessa ravintolassa ruokaillessamme, huomasimme, että juomalaseja ei oltu tiskattu edellisten jäljiltä, vaan ainoastaan huuhdeltu veden alla. Useissa paikoissa kannattaakin ehkä juoda suoraan tölkistä tai pullosta, kuten mekin teimme. 

Lähialueen ostoskeskukset ovat myös tulleet tutuiksi. Ne ovat hyvin saman tyyppisiä kuin Suomessa ja monissa liikkeissä esimerkiksi vaatteet ovat vain hieman halvempia Suomen hintaluokkaan verrattuna. Opiskelijabudjettiin sopivampia kohteita olivat National Museum of Namibia ja Christuskirsche, joihin pääsee ilmaiseksi.

Waltersit tarjoutuivat kiertoajelun merkeissä esittelemään meille Katuturan eri alueita. Katutura on Windhoekissa sijaitseva slummialue. Slummialueella ihmiset asuvat pellistä tehdyissä taloissa. Asumuksia on tiiviisti vieretysten ja niitä riittää silmän kantamattomiin. Yksi näistä peltitaloista on Home of Good Hope, josta kerromme myöhemmin lisää siellä vierailtuamme. Aloimme miettimään ääneen, kuinkahan paljon Katuturan alueella asuu ihmisiä. Paikallisten ihmisten arviot asukasmäärästä olivat jotain 70 000 - 400 000 ihmisen välillä. Todellisen ihmismäärän laskeminen on haastavaa, sillä laskenta täällä tapahtuu niin, että laskija vain kysyy ovenraosta asukasmäärän, joka ei välttämättä lainkaan pidä paikkaansa. Asukas voi kertoa luvuksi kaksi, vaikka todellisuudessa se voi olla jopa kaksikymmentä. Tämän takia luotettavia tilastoja ei ole olemassa.

Kiertoajelumme ensimmäinen etappi oli "Windhoekin järvi", joka on paikallisten suosima illanviettopaikka. Meitä kehoitettiin välttämään kyseistä aluetta, etenkin pimeän aikaan, sillä riski tulla ryöstetyksi on suuri. "Windhoekin järven" vesi on joskus aikoinaan ollut juomakelpoista, mutta nykyisin se ei kelpaa edes uimavedeksi, koska vesi on hyvin saastunutta.

Pysähdyimme myös Oshetu Community Marketissa, joka oli käytännössä torin kaltainen ulkoilmamarketti. Siellä tarjoillaan suosittua, vahvasti maustettua lihaa suoraan grillistä. Meidän ensivaikutelmamme paikasta oli hyvinkin hämmentynyt. Sisäänastuttuamme meitä varoitettiin astumasta lehmien päiden päälle. Silloin katsoimme toisiamme kysyvästi ja pohdimme mitä ihmeen lehmän päitä. Asia selkeni meille hyvinkin pian kun huomasimme lattialla todella olevan irtonaisia lehmien päitä, jalkoja sekä suolenpätkiä. Kuuma ilma yhdistettynä lihassa pörrääviin kärpäsiin ja huonoon käsihygieniaan ei nostattanut ruokahalua, ei edes taloutemme kaikkiruokaiselle Emmalle. Siispä tällä kertaa emme uskaltautuneet maistamaan mitään torin antimia, mutta vuokraisäntämme vannotti meitä maistamaan näitä afrikkalaisia herkkuja ensi kerralla. Toisin sanoen emme aio ikinä palata Oshetu Community Markettiin. ;) 

Pääsääntöisesti päivämme ovat kuitenkin kuluneet uima-altaalla aurinkoa ottaen. Loikoilu on alkanut kyllästyttämään viikon kuluessa. Rehellisesti sanottuna olisimme toivoneet, että harjoittelumme olisi alkanut jo viime viikolla. Odottelun myötä olemme oppineet ymmärtämään käsitettä "african time" hieman paremmin. Meillä on ollut jopa NIIN tylsää, että olemme tehneet koulutehtäviä iltaisin. Illan viileys on onneksi myös mahdollistanut Janikalle ja Emmalle kuntoilun talon omalla ulkosalilla. Olemme kylläkin saaneet vuokraisännältämme useita kehoituksia lopettaa urheilu sen vaarallisuuden vuoksi ja ottamaan mieluummin olutta. Ai niin, jos jostain meidät suomalaiset täällä tunnetaan niin siitä, että me kaikki tykkäämme kaljasta.

Ps: Saimme hyvän suosituksen afrikkalaisesta oluesta, joka maistuu aivan Karhulta. Ihan heti ei siis iske koti-ikävä.

- Janika, Emilia & Emma