Cape Town

Helmikuun alussa lähdin kahden suomalaisen sairaanhoitajaopiskelijan kanssa kohti Etelä-Afrikkaa ja Kapkaupunkia. Keskiviikkona iltapäivällä hyppäsimme Intercape-bussiin, johon olimme ostaneet matkaliput etukäteen. Bussin perässä oli suuri peräkärry, johon matkalaukkumme laitettiin. Bussimatkan pituudeksi kerrottiin 21 tuntia, josta 3 tuntia kuluu Namibian ja Etelä-Afrikan välisellä rajalla erinäisiin passi- sekä matkatavaratarkastuksiin. Nämä tarkastukset pitivät sisällään passin leimauksia, poliisin tekemän passin aitouden tarkastuksen, koko bussin läpivalaisun sekä satunnaisia laukkutarkastuksia.

Tästäkään matkasta emme selvinneet ilman pieniä ongelmia. Noin kolme tuntia ennen Kapkaupunkia keskellä viinin viljelyaluetta bussimme perässä olevan peräkärrymme akseli hajosi ja jouduimme pysähtymään tien varteen. Onneksi saimme irrotettua rikkinäisen peräkärryn ja pääsimme jatkamaan matkaamme.

Torstai-iltapäivästä pääsimme perille Kapkaupunkiin. Bussiasemalta hyppäsimme paikallisen taksin kyytiin, joka vei meidät hostelliimme. Majoituimme 91 Loop Street nimisessä hostellissa, joka sijaitsi Kapkaupungin keskustassa. Kolmen yön majoitus maksoi noin 50 euroa per henkilö. Olimme melko väsyneitä lähes vuorokauden mittaisen bussimatkan jäljiltä, joten ensimmäisenä päivänä lähinnä tutustuimme kävellen hostellimme lähialueeseen. Kävimme myös kiertelemässä Bo-Kaap -nimisessä kaupungin osassa, joka sijaitsee vuorenrinteessä ja on tunnettu värikkäistä taloistaan.

Bo-Kaap

Bo-Kaap

Toisena päivänä lähdimme heti aamupalan jälkeen kohti satamaa ja Robben Islandille kulkevaa lauttaa. Robben Island on Etelä-Afrikan rannikolla sijaitseva vankilasaari, jossa pidettiin poliittisia vankeja ja esimerkiksi Nelson Mandela vietti siellä 18 vuotta elämästään. Saarella meidät istutettiin täyteen ahdettuun bussiin, joka lähti kiertelemään ympäri saarta oppaan kertoessa tarinoita saarella tuomiotaan suorittaneista vangeista. Bussikierroksen lopuksi pääsimme vierailemaan yhden rakennuksen sisällä sekä näkemään Nelson Mandelan sellin.

Nelson Mandelan vankiselli

Robben Islandin jälkeen otimme paikallisen taksin ja suunnistimme kohti Pöytävuorta. Matkalla Pöytävuorelle taksikuskimme onnistui kolhaisemaan tien vieressä parkissa ollutta autoa niin, että autosta irtosi peili. Kuskimme ei pysähtynyt katsomaan autoon tulleita vaurioita, vaan kaasutti pois paikalta. Pääsimme Pöytävuoren alatasanteelle, kunnes meitä kohtasi jälleen epäonni. Pöytävuoren huipulle menevä kaapelihissi oli suljettu kovan tuulen vuoksi eikä aukeaisi enää samana päivänä. Koimme pienen pettymyksen ja päätimme tulla seuraavana päivänä yrittämään uudestaan. Päätimme lähteä kokeilemaan paikallisen Hard Rock cafen valikoimia. Hard Rock cafe sijaitsee Camps Baylla, joka on erityisesti ulkomaalaisten keskuudessa suosittu lomailukohde. Vietimme aikaa Camps Baylla auringonlaskuun asti, jonka jälkeen palasimme hostelliimme.

Camps Bay

Lauantaiaamuna meidät haettiin hostellimme edestä pikkubussilla ja lähdimme Boulders Beachille katsomaan pingviineitä. Kuljettajamme ajoi vuoristojen ja rantojen halki ja maisemat olivat kuin postikortista. Noin puolentoista tunnin matkan jälkeen olimme perillä Boulders Beachilla. Kyseisellä rannalla elää monen tuhannen pingviinin yhdyskunta, joita pääsee katselemaan aidatuilta kävelyreiteiltä pientä pääsymaksua vastaan. 

Lauantai-iltapäivällä menimme kokeilemaan uudestaan onneamme Pöytävuoren suhteen. Tällä kertaa kaapelihissi oli käytössä ja pääsimme ylös Pöytävuorelle. Pöytävuori on yksi maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Näkymät Pöytävuoren huipulta olivat upeat. Huipulla oli myös kahvila sekä matkamuistomyymälä, joissa tietenkin vierailimme. Takaisin alas lähtiessämme jonotimme kaapelihissiin lähes tunnin ajan. Jonottaessamme emme tajunneet auringon petollisuutta ja ihomme paloikin auringosta. Vihdoin alas selvittyämme suuntasimme jälleen Hard Rock cafeen. Pimeän tultua palasimme hostelliimme.

Kaapelihissi Pöytävuoren huipulle

Sunnuntaiaamuna alkoi paluumatka takaisin Windhoekiin. Tällä kertaa tiesimme, mikä meillä olisi edessä rajalle päästyämme. Rajamuodollisuudet sujuivat melko samalla tavalla kuin menomatkalla, paitsi tällä kertaa jokaisen matkustajan ruumiinlämpö mitattiin koronaviruksen varalta. Pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaamme rajalta ilman sen suurempia ongelmia. Takaisin Windhoekissa olimme noin 9 aikaan maanantaiaamuna.

- Emilia