Viimeinen meidän niin sanottu turistireissu suuntautui Sossusvleihin. Lähdimme matkaan kolmen muun suomalaisen, sekä isäntämme ja hänen liikekumppaninsa kanssa. Majoituimme leirintäalueella teltoissa ja totuttuun tapaan miehet kokkailivat meille herkulliset ruuat matkan ajan. Matkamme alkoi aikaisin perjantaiaamuna ja palasimme takaisin lauantai-iltana. Ajomatka yhteen suuntaan kesti pysähdyksineen noin kuusi tuntia.
Näiden kahden päivän aikana ehdimme käydä ihastelemassa Sesriem kanjonia, Deadvleita eli dyynien keskellä sijaitsevaa kuolleiden puiden aluetta, kiipeämään Dune 45:n päälle nauttimaan auringonlaskusta ja heräämään aikaisin näköalapaikalle kokemaan upea auringonnousu. Sossusvleissä maisemat olivat kyllä ihan huikeat. Lisäksi tietysti nautiskelimme tunnelmallisesta iltanuotiosta ja tähtitaivaasta. Tunnelmaa latistivat vain myrkyllinen skorpioni, joka yritti kipittää telttaamme ja ovela kettu, joka tunkeili leirintäalueellemme niin ikään. Pidemmittä puheitta, tässä kuvia Sossusvlein reissulta...
Emilia kävi pariin kertaan syömässä paikallisten suosimaa kapanaa parin sairaanhoitajaopiskelijan ja paikallisten kanssa. Kapana oli naudanlihaa, joka valmistettiin alusta loppuun paikan päällä. Naudanlihaan kuuluu mausteseos ja sen kanssa syödään usein tuoretta salsaa ja leipää, kuten mekin teimme. Kapana oli ehdottomasti parasta lihaa, mitä olen ikinä maistanut! Vaikkakin suomalaisen silmään maassa lojuvat lehmän päät ja lehmän paloittelu kirveellä suoraan naaman edessä ei tehnytkään maistamisesta kovinkaan houkuttelevaa. Myös Emma ja Janika uskaltautuivat maistamaan tätä herkkua viimeisenä päivänään Namibiassa, sillä paikalliset olivat vahvasti sitä mieltä, että kotiin ei sitä ennen lähdetä.
Tällä hetkellä olemme kaikki jo Suomen maaperällä ja kahden viikon karanteenit on vietetty. Paluumatkamme aikaistui koronaviruksen takia hieman. Namibiakin alkoi asettaa matkustusrajoitteita ja lentoja peruttiin jatkuvasti, joten aikaistettu kotiinpaluu oli välttämätön, vaikka se kovasti harmittikin. Myös Suomen ulkoministeriö kehotti meitä palaamaan kotimaahan. Kolmen kuuakuden reissun jälkeen olisi ollut mukavaa nähdä kaikkia ystäviä ja läheisiä, mutta jylläävä pandemia rajoittaa tätä kovasti.
Vaihto Namibiassa aiheutti kulttuurishokin, koti-ikävää, tunteiden vuoristorataa ja järkytyksiä monen eri asian tiimoilta, mutta ennen kaikkea ihan mahtavia kokemuksia ja muistoja. Saimme matkalta uusia ystäviä, joiden kanssa voi jälkikäteen nauraa kommelluksille, jotka eivät tapahtumahetkellä naurattaneet. Reissun päätyttyä voi kaikista vastoinkäymisistä huolimatta todeta, että kyllä kannatti lähteä. Vaikka olemme vasta palanneet Suomeen, ikävä takaisin Namibiaan on jo iskenyt. Mutta toki ruisleipä, salmiakki ja sauna lämmittävät mieltä ja ruumista täällä Suomen puolella.
- Emma, Emilia & Janika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti