Home of Good Hope

Suoritimme osan harjoittelustamme Home of Good Hopessa, jota kutsutaan paikallisten keskuudessa soppakeittiöksi. Kyseinen paikka on saanut alkunsa toisen perustajan Monican tyttären kuoltua AIDS:iin ollessaan vain 16-vuotias. Aluksi paikka oli tarkoitettu muutamaa kymmentä HIV-positiivista lasta varten, jotta he saisivat päivittäisen ateriansa. Pikkuhiljaa ruokaa tarvitsevien lasten lukumäärä kasvoi ja nykyään soppakeittiöllä käy satoja lapsia päivän aikana syömässä. Nykyisin lapset saavat ruuan lisäksi pientä terveydenhuoltoa sekä koulutusta soppakeittiön kautta. Home of Good Hope toimii lahjoituksien turvin.

Jokainen lapsi pesi kätensä vadissa ennen ruokailua

Lapset saivat ruuaksi paahtoleipää, jonka väliin laitettiin tonnikalamössöä tai kananmunamössöä

Vierailimme muutamina yksittäisinä päivinä Home of Good Hopessa ja joka kerta meidät otettiin avosylin vastaan. Pääsimme tutustumaan lasten koulutiloihin, auttamaan ruuanlaitossa sekä tietysti leikkimään lasten kanssa. Suurimpia asioita lapsille oli hiuksiemme letittäminen, tatuointien kummastelu ja syliin pääseminen. Toisinaan syleistä tuntui olevan pulaa, niin paljon oli tunkua. Harmillisesti välillä tuntui siltä, että koska lapsia oli paljon, ei kaikille pystynyt jakamaan tasapuolisesti huomiota.

Osallistuimme myös yhteislauluihin ja leikkeihin yhdessä lasten kanssa. Vaikka paikka sijaitseekin keskellä slummialuetta eikä lapsilla ole kirjaimellisesti mitään omaisuutta, lapset olivat erittäin iloisia ja nauravaisia.

Paikallisten lisäksi Home of Good Hopessa oli paljon vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. Törmäsimme muunmuassa saksalaisiin ja tanskalaisiin. Yksi vapaaehtoisista tanskalaisista oli käynyt soppakeittiössä päivittäin puolen vuoden ajan. Pääsimmekin todistamaan hänen viimeistä päiväänsä Home of Good Hopessa. Tunnelma oli lämmin ja lapset lauloivat yhdessä Monican kanssa hänelle. Lopuksi Monica piti kiitospuheen ja kertoi kuinka tärkeää soppakeittiön toiminnan jatkumisen kannalta on vapaaehtoiset ja heidän panoksensa.

Vaikka emme päässeet tekemään varsinaisia "hoitajan" työtehtäviä Home of Good Hopessa, antoi paikka meille paljon. Jos todellisesta köyhyydestä oli aikaisemmin vain kuullut puhuttavan, nyt sen näki ja koki omin silmin. Silti kaikki ympärillä olevat ihmiset aikuisista lapsiin vaikuttivat onnellisilta ja ilmapiiri oli seesteinen. Kertaakaan emme kokeneet lähtemistä soppakeittiölle taakaksi tai hermoja raastavaksi, niin hyvän kuvan saimme paikasta jo ensimmäisenä päivänämme. Jos kiinnostuit soppakeittiöstä enemmän kuin tiesimme kertoa ja haluat seurailla Home Of Good Hopen kuulumisia, heidät löytää muunmuassa Facebookista.

- Emma, Emilia & Janika